Vähitellen monet maat lisäävät vastaavia lähteitään uusiutuvaa energiaa ja ne kattavat suuremman prosenttiosuuden maailman kaikkien kansalaisten tarvitsemasta energiasta. Tällä tavoin uusiutumaton energia voidaan korvata suoraan luonnosta tulevalla energialla, kuten aurinko-, tuuli-, maalämpö- tai vesivoimalla, jotka kaikki ovat avainasemassa fossiilisista polttoaineista riippuvuuden vähentämisessä.
Näiden lähteiden käytön jatkuva lisääntyminen on johtanut siihen, että uusiutuvan energian osuus maailmanlaajuisesta energian kysynnästä on noussut 2023 prosenttiin vuoteen 30 mennessä, mikä on tärkeä virstanpylväs, joka heijastaa maailmanlaajuista energiasiirtymätyötä. On kuitenkin vielä paljon tehtävää, koska tavoite kolminkertaistaa uusiutuvan energian kapasiteetti vuoteen 2030 mennessä Kansainvälisen energiajärjestön tuoreen raportin tietojen mukaan se on edelleen kesken.
Energiamuutoksen haasteet
Rytmi uusiutuvan energian tuotanto Se ei ole sama kaikissa maissa, mikä on haaste oikeudenmukaiselle siirtymävaiheelle. Vaikka maat, kuten Kiina ja Yhdysvallat, johtavat käyttöönottoa, muut alueet, kuten Afrikka, ovat vasta alkamassa lisätä kapasiteettiaan, mikä vastaa vain 4,6 prosenttia maailmanlaajuisesta uusiutuvan energian kasvusta. Sitä vastoin Kiinan johtaman Aasian osuus maailmanlaajuisesta uusiutuvan energian kapasiteetista on 69 prosenttia vuonna 2023. Tämä epätasapaino korostaa kehitysmaiden energiainfrastruktuuriinvestointien kiireellisyyttä.
Lisäksi alueiden väliset teknologiset erot vaikuttavat. Aurinkoenergiasta on tullut hallitseva teknologia, jonka osuus uusiutuvan energian kasvusta viime vuonna oli 73 prosenttia. Samaan aikaan vähemmän luonnonvaroja omaavat maat ovat riippuvaisia vesivoimasta, jonka kasvua ovat rajoittaneet kuivuus ja ilmastonmuutokset.
Kasvava globaali kysyntä asettaa uusiutuvan energian koetukselle
Toinen tärkeä huomioitava muuttuja on maailmanlaajuisen energian kysynnän jatkuva kasvu, joka kasvaa noin 4 prosenttia vuosina 2024 ja 2025 Kansainvälisen energiajärjestön mukaan. Kasvu johtuu pääasiassa globaalista talouskasvusta, helleaalloista ja teknologioiden, kuten sähköajoneuvojen, massakäytöstä.
Tämä kasvava kysyntä edistää edelleen puhtaiden lähteiden laajentamista. Vuoteen 2025 mennessä sen odotetaan olevan uusiutuvat energiat kattavat 35 prosenttia maailmanlaajuisesta sähkön kysynnästä. Itse asiassa ensimmäistä kertaa historiassa näistä lähteistä tuotettu sähkö ylittää hiilen tuottaman sähkön, mikä vahvistaa paradigman muutosta energia-alalla.
Tämä edistys ei kuitenkaan ole ilman komplikaatioita. Kiinan ja Meksikon kaltaisissa maissa kuivuus on vaikuttanut vesivoiman tuotantoon ja pakottanut lisäämään fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Tämä puolestaan aiheutti lievää energiapäästöjen kasvua vuonna 2023, mikä osoittaa, että energiasiirtymän tulee olla tasapainoista ja kestävää ilmasto-ilmiöitä vastaan.
Aurinko- ja tuulienergia: Uusiutuva kasvu vallitsee
Mitä tulee uusiutuviin energialähteisiin, kuten aurinko- ja tuulivoimaan, molemmilla on ollut valtava rooli maailmanlaajuisessa energiamuutoksessa. Pelkästään vuonna 2023 aurinkosähkön osuus maailmanlaajuisesta sähköntuotannon kasvusta oli 24 prosenttia, kun taas tuulivoiman osuus 17 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että molempien teknologioiden välillä ne tuottivat noin 12 prosenttia maailmanlaajuisesta sähköstä.
Etenkin aurinkoenergian nousu ei johdu pelkästään sen kilpailukykyisistä kustannuksista, vaan myös aurinkosähkölaitteistojen tarjoamasta skaalautumiskyvystä. Sellaiset maat kuin Kiina, Intia ja Yhdysvallat ovat vakiinnuttaneet asemansa johtajina uusien laitosten asentamisessa. Vuoteen 2030 mennessä aurinkoenergian odotetaan muodostavan jopa 80 % lisätystä uusiutuvasta kapasiteetista, ja myös tuuli saavuttaa kasvuvauhdin kaksinkertaistuvan edellisiin vuosiin verrattuna.
Euroopassa aurinko- ja tuulienergialla on myös ollut keskeinen rooli fossiilisista lähteistä riippuvuuden korvaamisessa, etenkin Venäjän Ukrainaan miehityksen aiheuttaman energiakriisin jälkeen. Espanjan, Hollannin ja Saksan kaltaiset maat johtavat aluetta näiden teknologioiden käyttöönotossa, mikä vahvistaa niiden sitoutumista Pariisin sopimuksen tavoitteisiin.
Pitkän tähtäimen näkökulmia ja uusia haasteita
Vuoteen 2050 mennessä maailmanlaajuinen sähkön kysyntä on kaksinkertaistunut liikenteen, teollisuuden ja globaalin talouskehityksen sähköistämisen vuoksi. Tässä prosessissa arvioidaan, että 90 prosenttia sähköstä tulee ei-fossiilisista lähteistä, mikä vahvistaa uusiutuvaa energiaa globaalin energiajärjestelmän peruspilarina.
Tähän vaiheeseen pääseminen edellyttää kuitenkin merkittävien teknisten ja taloudellisten haasteiden voittamista. Sähköverkkojen joustavuuden lisääminen vaihtelevan aurinko- ja tuulienergian tuotannon ottamiseksi vastaan on ratkaisevan tärkeää. On myös tarpeen rakentaa uutta infrastruktuuria ylimääräisen energian varastointia varten ja parantaa kykyä vastata vaihteleviin sähköntarpeisiin.
Energian varastointitekniikoiden, kuten pitkäkestoisten akkujen, kehittäminen ja tekoälyjärjestelmien integrointi verkonhallintaan ovat avaintekijöitä tässä muutoksessa. Hallituksen tasolla odotetaan lisääntyvän kansainvälisen yhteistyön ja pyrkimysten alentaa taloudellisia kustannuksia kehitysmaille, joiden taloudet ovat edelleen suurelta osin riippuvaisia ydinenergiasta ja fossiilisista polttoaineista.
Tulevina vuosina aurinkosähkö ja tuuli toimivat kriittisinä välineinä ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämisessä, ja niiden käyttöönotto nopeutuu entisestään, jos hallitukset edistävät tukevia politiikkoja ja määräyksiä, jotka helpottavat niiden turvallista ja tehokasta integrointia kansallisiin energialähteisiin.
Siirtyminen uusiutuvaan energiaan on käynnissä. Kun yhä useammat maat noudattavat kansainvälisiä sitoumuksia päästöjen vähentämiseksi, maailma siirtyy kohti energiajärjestelmää, joka on vähemmän riippuvainen fossiilisista polttoaineista ja joka on paremmin mukautettu ekologisen ja kestävän tulevaisuuden tarpeisiin.