La kalanviljely on haara vesiviljely, joka on erikoistunut kalanviljelyyn. Tätä toimintaa voidaan harjoittaa sekä meri- että makeassa vedessä lampien tai kelluvien verkkojen avulla, mikä tarjoaa kestävän vaihtoehdon perinteiselle kalastukselle. kalanviljely Se mahdollistaa eri lajien kasvattamisen valvotussa ympäristössä, mikä parantaa tuottavuutta ja varmistaa riittävän vastauksen kasvavaan kalan kysyntään.
Kalankasvatus kattaa laajan valikoiman lajeja, kuten lahna, meribassi, lohi, ja sammi. Lisäksi tonnikalan kaltaisia lajeja lihotetaan vankeudessa, vaikka niitä ei viljellä samalla tavalla, koska näiden lajien lisääntymisvalvontatekniikoita ei hallita. Tätä varten luonnonvaraiset yksilöt vangitaan ja asetetaan häkkiin lihotettaviksi, kunnes ne saavuttavat halutun koon myöhempää markkinointia varten.
Kalanviljelyn historia
Kalankasvatus on a vuosituhannen käytäntö, jota käytettiin jo keskiajalla, jolloin eurooppalaiset luostarit ottivat sen käyttöön kalansaannin takaamiseksi päivinä, jolloin lihan syöminen oli kiellettyä, kuten pitkäperjantaina. Uskonnollisen alkuperänsä lisäksi kalanviljely on levinnyt, ja se on nykyään keskeinen osa nykyaikaista vesiviljelyä.
Nykyään tämä menetelmä tarjoaa ratkaisun kasvavaan kalan kysyntään, mikä estää liikakalastusta ja suojelee luonnonvaroja. Nykyaikainen kalanviljely on monipuolistanut ja kehittänyt tekniikoita viljelyyn eri ympäristöissä, sekä meri- että makeassa vedessä, keskittyen kestävyyteen ja ympäristönhoitoon.
Nykyaikaiset kalanviljelytekniikat
Nykyään kalanviljely on käytössä erilaisia tekniikoita jotka on mukautettu alan tarpeisiin ja eri kalalajien erityispiirteisiin. Päämenetelmistä löydämme seuraavat:
- Häkkijärjestelmät: Käytetään lammikoissa, joissa tai meressä, missä kalat on lukittu vedenalaisiin häkkeihin niiden kasvaessa. Tällä menetelmällä kalojen luonnollisia olosuhteita voidaan jäljitellä suhteellisen tarkasti, vaikka se tuottaa jätettä ja voi vaikuttaa negatiivisesti ympäröivään ekosysteemiin.
- Hallitut lampijärjestelmät: Ne koostuvat keinotekoisten lampien asentamisesta, joissa kaloja kasvatetaan tiukasti tekijöiden, kuten ruoan ja veden laadun, valvonnassa. Tämä menetelmä saattaa olla kestävämpi, mutta vaatii toimiakseen suuria määriä energiaa ja resursseja.
- Kierrätysjärjestelmät: Näissä järjestelmissä lammikoissa, joissa kaloja kasvatetaan, kiertävä vesi suodatetaan jatkuvasti ja käytetään uudelleen. Se on ekologisempi menetelmä vähentämällä veden käyttöä, vaikka sen toteuttaminen vaatii monimutkaisia teknologioita ja korkeampia alkukustannuksia.
Kalankasvatus ja kestävä kehitys
Yksi kalankasvatuksen tärkeimmistä eduista on sen kyky edistää kalanviljelyä kestävyys. Tarjoamalla vaihtoehdon perinteiselle kalastukselle se vähentää kalastusekosysteemeihin kohdistuvaa painetta ja auttaa suojelemaan uhanalaisia lajeja samalla kun se tarjoaa jatkuvan proteiinin lähteen maailman väestölle. Erityisesti hyvin hoidetulla kalanviljelyllä voi olla etuja, kuten:
- Työllisyyden luominen: Auttaa kehittymään rannikko- ja maaseutuyhteisöjä, joissa vesiviljely voi tarjota uusia työllistämislähteitä.
- Paikallisen talouden edistäminen: Rakentamalla vauras ja kestävä teollisuus tuetaan paikallista ja kansallista taloutta erityisesti maissa, joissa perinteinen kalastus ei ole enää taloudellisesti kannattava lähde.
- Elintarviketurvallisuus: Ihmisravinnoksi tarkoitetun kalan tuotannon lisääntyessä taataan jatkuva proteiinipitoisen ruoan lähde.
Kalanviljelyn haitat
Monista eduistaan huolimatta kalanviljelyssä ei ole haittoja. Kuten mikä tahansa muu intensiivinen tuotanto, se sisältää sarjan haasteet jolla voi olla kielteisiä vaikutuksia sekä kaloihin että ympäristöön. Tärkeimmistä haitoista löydämme:
- Tautien leviäminen: Kalan kasvatus suljetuissa, tiheästi asutetuissa ympäristöissä edistää tautien ja loisten leviämistä. Tämä on erityisen ongelmallista lohi- ja meritäitinfektioiden tapauksessa.
- Veden saastuminen: Kalajätteet voivat yhdessä kemikaalien, kuten antibioottien, käytön kanssa huuhtoutua viereisiin vesistöihin aiheuttaen rehevöitymistä, mikä kuluttaa vedestä happea ja tappaa meren elämää.
- Vaikutus luonnonvaraisiin populaatioihin: Kalatiloilla kasvatetut lajit voivat paeta luonnollisiin elinympäristöihin, kilpailemalla kotoperäisten lajien kanssa ja muuttaen ekosysteemejä. Tähän lisätään luonnonvaraisten ja viljeltyjen lajien risteytyksen aiheuttamat geneettisen saastumisen riskit.
Kalanviljelyn haasteet 2000-luvulla
Nykyaikaisen kalanviljelyn suurin haaste on integroida alan kasvua vastuullisen ympäristöhallinnon kanssa. Uusien teknologioiden käyttöönotto on välttämätöntä resurssien intensiivisestä käytöstä ja saastumisesta johtuvien ongelmien välttämiseksi. Joitakin harkittuja ratkaisuja ovat muun muassa veden kierrätysjärjestelmien parantaminen vedenkäytön optimoimiseksi ja sen varmistamiseksi, että jätteet eivät vaikuta luontoon.
Toinen tärkeä näkökohta on kalojen ruokinnan kestävyys, koska monet kalatiloilla kasvatetut lajit ovat lihansyöjiä ja vaativat luonnonvaraisten kalojen käyttöä ravinnoksi. Tämä sykli voisi pikemminkin lisätä kuin vähentää luonnonkalastukseen kohdistuvaa painetta. Siksi innovaatioita haetaan kasvipohjaisten rehujen ja muiden kestävien resurssien kehittämisessä.
Kalanviljely on positioitu kestäväksi vastaukseksi maailmanlaajuiseen kalastustuotteiden kysyntään, mutta on välttämätöntä toteuttaa toimenpiteitä, jotka minimoivat sen negatiiviset ympäristövaikutukset ja takaavat alan pitkän aikavälin kestävyyden.