Nykyään biopolttoaineita käytetään tiettyyn taloudelliseen toimintaan. Eniten käytetyt ovat etanoli ja biodiesel. Ymmärretään, että biopolttoaineen vapauttama hiilidioksidi on täysin tasapainotettu kasvien fotosynteesin aiheuttaman hiilidioksidin absorption ansiosta.
Mutta näyttää siltä, että näin ei ole kokonaan. Michiganin yliopiston energiainstituutin johtaman tutkimuksen mukaan John DeCicco, biopolttoaineiden polttamisesta vapautuvan CO2:n pidättämän lämmön määrä ei ole tasapainossa sen hiilidioksidin määrän kanssa, jonka kasvit imevät fotosynteesiprosessin aikana sadon kasvaessa.
Tutkimus tehtiin Yhdysvaltain maatalousministeriö. Analysoitiin jaksoja, jolloin biopolttoaineiden tuotanto tehostui ja viljelykasvien hiilidioksidipäästöjen imeytyminen vain kompensoi 37 % kaikista hiilidioksidipäästöistä polttamalla biopolttoaineita.
Michiganin tutkimusten tulokset osoittavat selvästi, että Biopolttoaineiden käyttö lisää edelleen ilmakehään pääsevän hiilidioksidin määrää ja se ei vähene kuten luullaan. Vaikka hiilidioksidipäästöjen lähde tulee biopolttoaineesta, kuten etanolista tai biodieselistä, nettopäästöt ilmakehään ovat suuremmat kuin kasvit viljelykasveissa, mikä tarkoittaa, että ne vaikuttavat edelleen ilmaston lämpenemiseen.
Mitä ovat biopolttoaineet?
Biopolttoaineet ovat polttoaineita, joita saadaan biomassasta eli orgaanisesta aineesta. Biopolttoaineita on useita sukupolvia, mutta tunnetuimmat ja tällä hetkellä käytetyt ovat etanoli ja biodiesel, joiden merkitys on kasvanut esimerkiksi liikenteen aloilla.
Etanolia valmistetaan viljelykasvien, kuten maissin ja sokeriruo'on, käymisestä, kun taas biodieseliä saadaan kasviöljyistä, kuten palmu-, soija- tai kierrätetystä ruokaöljystä. Sen pääominaisuus on, että teoriassa sillä pitäisi olla pienempi vaikutus CO2-päästöihin, koska biopolttoaineen elinkaaren aikana kasvit absorboivat hiilidioksidia kasvunsa aikana, jolloin syntyy päästöjen suhteen teoreettisesti neutraali tasapaino.
Mitkä ovat huolenaiheet sen todellisesta vaikutuksesta?
Useat viimeaikaiset tutkimukset ovat kuitenkin kyseenalaistaneet tämän oletuksen. Työn mukaan John DeCicco, biopolttoaineiden ympäristöhyödyt pienenevät merkittävästi, kun otetaan huomioon niiden tuotannosta ja loppukäytöstä aiheutuvat päästöt.
"Tämä on ensimmäinen tutkimus, jossa tutkitaan huolellisesti biopolttoaineiden viljelymaalla vapautuvia hiilidioksidipäästöjä sen sijaan, että siitä tehtäisiin oletuksia. "Kun tarkastelemme, mitä maassa todella tapahtuu, näemme, että ilmakehästä ei poistu tarpeeksi hiiltä kompensoimaan sitä, mitä pakoputkesta tulee", DeCicco sanoi.
Sen sijaan, että biopolttoaineet olisivat täysin hiilineutraaleja, on osoitettu, että biopolttoaineiden polttaminen päästää enemmän kasvihuonekaasuja kuin kasvit pystyvät sitomaan kasvussaan. Lisäksi muut tekijät, kuten metsien hävittäminen, lannoitteiden käyttö ja biopolttoaineiden prosessoinnissa käytettävä energia, ovat tärkeitä sen kokonaisympäristövaikutuksissa.
Biopolttoaineiden tuotanto ja tuotanto
On olemassa useita biopolttoainetyyppejä, jotka on ryhmitelty useisiin luokkiin. The ensimmäisen sukupolven biopolttoaineet ovat syötävistä viljelykasveista, kuten maissista tai sokeriruo'osta, saatuja toisen sukupolven biopolttoaineet He käyttävät syötäväksi kelpaamattomia raaka-aineita, kuten maatalousteollisuuden jätettä tai muuta kuin elintarvikebiomassaa.
- Ensimmäisen sukupolven biopolttoaineet, kuten bioalkoholit (etanoli ja metanoli) ja biodiesel, ovat olleet tärkeimpiä fossiilisten polttoaineiden korvikkeita.
- Sen käyttö on kuitenkin herättänyt kiistaa sen kestävyydestä, mikä johtuu osittain maataloustuotteiden hintojen noususta ja metsien hävittämisestä biodieselin tuottamiseksi.
Maailmanlaajuisesti biodieselillä ja muilla biopolttoaineilla on myös kielteisiä vaikutuksia metsien hävittämiseen. Raportti aiheesta Liikenne ja ympäristö on paljastanut, että palmuöljystä ja soijapavuista saadut biopolttoaineet voivat olla jopa 80 % saastuttavampia kuin perinteinen diesel, kun otetaan huomioon metsien hävittämisen aiheuttamat päästöt.
Metsien häviämisen ja maankäytön muutoksen ongelma
Yksi biopolttoaineiden suurista ongelmista on se, että niiden tuottamiseen tarvitaan suuri määrä maatalousmaata. Tämä on johtanut ilmiöön, joka tunnetaan nimellä epäsuora maankäytön muutos, joka koostuu maatalousmaan laajentamisesta alueilla, jotka olivat aiemmin metsiä tai viidakoita. Tällä muuntamisella on korkeat ympäristökustannukset, koska puhdistettuun kasvillisuuteen ja maaperään varastoitunutta hiilidioksidia vapautuu suuria määriä.
Esimerkiksi Brasiliassa on dokumentoitu miljoonien hehtaarien Amazonin sademetsän hakkuu, jotta soijapavut olisivat viljelty biopolttoaineiden tuotantoa varten. Tämäntyyppiset käytännöt eivät vaikuta ainoastaan hiilidioksiditaseeseen, vaan vaarantavat myös luonnon monimuotoisuuden ja paikalliset ekosysteemejä.
Biopolttoaineiden intensiivinen tuotanto viljelykasveista, kuten palmuista, on aiheuttanut massiivisia metsien hävityksiä Indonesian kaltaisissa maissa. Ecologistas en Acciónin mukaan biopolttoaineiden kasvava kysyntä voi aiheuttaa jopa 7 miljoonan hehtaarin metsähakkuuta, jolloin ilmakehään vapautuu 11 miljardia tonnia hiilidioksidia.
Muita vaihtoehtoja perinteisille biopolttoaineille
Haasteista huolimatta uusilla innovaatioilla pyritään optimoimaan kestävien biopolttoaineiden käyttöä toinen sukupolvi tai jopa kolmas sukupolvi, joissa käytetään teollisuusjätettä tai leviä, mikä minimoi ympäristövaikutukset.
Esimerkkejä ovat mm vetykäsitelty kasviöljy (HVO), jota saa jäteruokaöljyistä ja eläinrasvoista, ympäristöystävällisempi vaihtoehto. Itse asiassa useissa Euroopan maissa suuret energiayhtiöt alkavat tuottaa HVO:ta, joka tarjoaa vähemmän saastuttavan vaihtoehdon perinteiselle biodieselille.
Toisaalta on olemassa uutta tutkimusta, joka tutkii sen käyttöä bakteerit, kuten Streptomyces luoda tehokkaampia ja vähemmän saastuttavia biopolttoaineita käyttämällä molekyylejä, kuten «Jawsamysiini«. Tämä innovaatio voi mullistaa biopolttoaineiden tuotantotavan tulevaisuudessa.
Lopuksi synteettiset polttoaineet, kuten sähköiset polttoaineet, jotka yhdistävät vihreän vedyn talteenotettuun hiilidioksidiin ja luovat suljetun hiilikierron, joka vähentäisi merkittävästi kasvihuonekaasujen nettopäästöjä kuljetusalalla.
Lyhyesti sanottuna biopolttoaineilla on vielä pitkä matka ollakseen todella ekologinen ratkaisu. Kun uudet teknologiat kehittyvät ja kestävämpiä vaihtoehtoja etsitään, on erittäin tärkeää säilyttää kriittinen lähestymistapa ja ottaa huomioon kaikki niiden tuotannon ja käytön ympäristövaikutukset.